Nuorikkokasvatus

Vanhempaispolven untuvikkojen kasvatustila eli nuorikkotila valmistautuu uuden kasvatuserän vastaanottoon keskimäärin kahdesti vuodessa. Nuorikkokasvattaja huolehtii kanalan pesusta ja desinfioinnista uutta parvea varten samalla huolellisuudella kuin tuotantoketjun muissakin osissa. Sama koskee yleisesti hygienia-asioita sekä olosuhteiden, ilmastoinnin, lämpötilan ja kosteuden hallintaa kanaloissa.

Tarkat hygieniasäännöt karanteenissa

Koska vanhempaispolven untuvikot tuodaan Ruotsista, nuorikkokasvatustilat ovat karanteenissa 8 viikon ajan. Karanteeniaikana varmistutaan siitä, ettei tilalta pääse mahdollisia kansallisesti vastustettavia siipikarjatauteja leviämään ympäristöön. Karanteeniaikana tilalta ei voi siirtää lintuja pois, eikä tilalla työskentelevät tai vierailevat henkilöt voi vierailla muilla siipikarjatiloilla 48 tuntia ennen tai jälkeen kanalassa käynnin.

Emountuvikot on sukupuolilajiteltu hautomolla. Kanat ja kukot kasvatetaan erikseen omissa osastoissaan. Näin pystytään jo alusta alkaen huomioimaan sukupuolien väliset erot ruokinnassa, valaistuksessa ja muissa pito-olosuhteissa.

Tavoitteena tasainen nuorikkoparvi

Nuorikkokasvatuksen tärkein tehtävä on kasvattaa mahdollisimman tasainen parvi, jonka kasvu ja kehitys mukailevat asiantuntijoiden määrittelemiä tavoitteita. Näin parven munintakauden aikainen tuotanto pystytään ennustamaan mahdollisimman tarkasti, ja hautomolla on aina oikea määrä haudontamunia.  Ensimmäisten viikkojen hoitotyö on avainasemassa tasaisen parven aikaansaamiseksi. Kasvattaja huolehtii, että untuvikoilla on raikasta, puhdasta vettä sekä rehua rehupaperille, josta untuvikkojen on helppo syödä.

Ensimmäisellä viikolla linnuille lisätään pimeää aikaa, eli yötä niin, että noin kolmen viikon iässä linnuilla on 8 tunnin päivä, ja unta ne saavat 16 tuntia. Koska broileri on kausilisääntyjä, sen sukukypsyyden kehittymiselle on äärimmäisen tärkeää päivän pituudesta saatu impulssi kevään saapumisesta, eli päivän pitenemisestä. Jotta kanat saadaan munimaan myös talvella, on tärkeää, että kasvavat nuorikot kokevat talven eli pimeän vuodenajan myös kesällä kasvaessaan. Nuorikkokasvattamon pitääkin olla valotiivis, jotta se saadaan kesälläkin täysin pimeäksi yöaikaan.

Heittoruokkijoilla tuetaan luontaista ruoanetsinnän tarvetta

Nuorikkokasvattamossa linnut syövät viljapohjaista täysrehua. Nuorikoilla on yleisesti käytössä heittoruokkijat, jotka levittävät päivittäisen rehuannoksen pehkun päälle lattialle, josta linnut saavat sen kuopsutella ja nokkia. Nuorikoille on tarjolla myös ritilätasoja ja orsia, jossa linnut voivat keikkua ja kiipeillä. Kuivikkeena käytetään turvetta, sahanpurua tai kutteria, ja emot ovatkin aktiivisia kylpijöitä iltapäivisin. 

Nuorikkokasvatuksessa seurataan emoille suunniteltua rokotusohjelmaa, joka perustuu Suomen tautitilanteeseen ja tautiriskeihin. Rokotteet annetaan linnuille joko sumuttamalla se niiden päälle, juomavedessä tai pistoksena lihakseen.

Lintujen saavuttaessa 18–19 viikon iän, siirretään ne munintatilalle. Tällöin kasvattaja aloittaa uuden kasvatuserän valmistelun tyhjentämällä kanalan lannasta ja huolehtimalla taas kerran kanalan pesusta ja muusta valmistelusta uusien untuvikkojen tuloon.